Ovoita ei Mongolian maaseudulla matkaava voi olla huomaamatta. Ne sijaitsevat näkyvillä paikoilla, esimerkiksi vuoren- tai mäenrinteillä, ja koostuvat paitsi kivistä myös kaikenmoisesta roinasta, jota ihmiset ovat keksineet kasaan tuoda. Erityisesti ovoot tunnistaa sinisestä väristä, sillä kasoihin on aina kiedottu useita sinisiä khadag-seremoniahuiveja, joita käytetään uskonnollisissa rituaaleissa. Sininen väri symboloi taivasta.
Ovoilla saatetaan pitää uskonnollisia rituaaleja, mutta niiden arkinen käyttötarkoitus kytkeytyy matkantekoon. Itse pääsin kokemaan Trans-Siperian-matkallani 2009, kuinka matka aloitetaan Mongoliassa ovoolta.
Kun seurueeni lähti Ulan Batorista yhdeksänpäiväiselle Gobin-kiertueelle, pysähdyimme heti kaupunkia ympäröivillä vuorilla ovoolle. Kuljettajamme Zanaa kiersi kasan kolmesti myötäpäivään ja sijoitti siihen lopuksi oman kiven. Uskomusten mukaan tämä tapa tuo matkalle hyvää onnea. Ehkä asiassa on perää, sillä selvisimme reissusta ilman onnettomuuksia ja pahempia kommelluksia, mitä nyt toisena matkapäivänä hieman eksyimme.
Panun matkat 
Huippu postaus Panu, tosi mielenkiintoinen. Tuonne on joskus päästävä itsekin katselemaan. (:
Suosittelen! Mongolia tekee takuuvarmasti vaikutuksen. Mieli lepää ja maisemat ovat uskomattomia. Ja sitten on noita jänniä paikallisia tapoja, joita pääsee väkisinkin seuraamaan, kun jonkun kanssa on kuljettava ja paikallisten luona yövyttävä.
Hauska kertomus! Itse en ollut kuullutkaan Ovooista ennen Mongoliaan saapumista. Siellähän niitä on melkein joka kukkulalla teiden varsilla.
Jooh, eivät kuulu ihan yleissivistykseen. 🙂